Tokio Hotel - News - L’UOMO VOGUE – special edition!
ääää TOI ON NIIN PAKKO SAADA <3
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
12 - Hey You
Hei taas pitkästä aikaa, en ole oikein ehtinyt postailla, kun on ollut 4 koetta peräkkäisinä päivinä, sekä se että olen muuttanut alakertaan (: Kuvia uudesta huoneestani tulee, sitten kun olen sen saanut valmiiksi. Eli yksi seinä maalataan turkoosiksi, iskä rakentaa yhden seinän lisää siihen sängyn viereen, sitten se vielä laudoittaa yhden seinän sisältä, jotta saan nastoilla julisteita seinälle (: Sen lisäksi yksi peili pitäisi vielä asentaa ja kaikenlaista hienoa tehdä =)
Ja joulua täällä innoissani odottelen, ja vaikka tuolla joissain vanhemmissa teksteissä lukee, että haluan samsung galaxy s II olen päättänyt, että haluan tuosta puhelimesta vanhemman version (: Eipä mulla sitten muuta (;
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
11 - Phantomrider
Heijj.
Tänään olen ollut suureksi osaa kotona, ja suunitellut uutta huonettani, mutta en ole saanut tehtyä yhtään päätöstä, millaisen loppujen lopuksi haluan. Lisäksi olen käynyt mammalla, ja siellä vintillä tuli käytyä. Enkä muuten tyhjin käsin lähtenyt. Löysin vanhan ja hienon radion, joka tosin ei toimi, mutta on hemmetin kaunis ja ihana ja rakastan sitä ♥ Kuitenkin on vielä sen verran törkyisessä ja pölyisessä kunnossa, että kuvaa en viitsinyt ottaa. Lisäksi mukaan tulivat pari Mustanaamio -sarjakuvaa, jotka neki pölyssä, joten niistä kuvat myöhemmin.
Tänään onnistuin myös lakkaamaan kynnet, ja monien ihmisten toivomuksien vuoksi, maalasimpa niihin itse Bill Kaulitzin. Kuva on jotenkin hassu, mutta tykkään kovasti (:
lauantai 12. marraskuuta 2011
10 - Last Christmas
Hei ! Täällä jotenki joulutunnelmissa kirjoittelen. Tässä postauksessa en ajatellut pahemmin kertoa päivästäni, vaan siitä mitä toivoisin joululahjaksi (
Joululahjatoiveet:
Samsung Galaxy S II
Tuollaiset kuoret olis kiva saada (: (Lux-Case)
Snow White's Poison Bitesin levy (Levykauppa äx)
Asking Alexandrian aika vanha levy, mutta silti ihan mahtava ♥ (Levykauppa Äx)
tiistai 8. marraskuuta 2011
OS: Tarujen Valtakunta
Joo päätin nyt sitten julkasta tällasen mukavaisan One Shotin tännekkin (:
PS. Jotain kommenttia ja kritiikkiä tästä olis kiva saada.
Hän astui varmoja, mutta hyvin hauraita askelia eteen päin, kantaen hieman yli puolen metrin mittaista valtikkaansa. Se oli taottu kylmimmästä jäästä, ja siihen oli upotettu kirkkaimmat ja kauneimmat timantit. Nainen asteli pitkin lumista erämaata ohuessa vaaleassa mekossa, jonka helmaan oli ommeltu pieniä jääkiteitä. Hänen kalpea ihonsa oli kylmääkin kylmempi, virheetön ja kirkas. Se hohti ikuista elämää. Hänen valkoiset hiuksensa hulmusivat tuulessa, ja aurinkoa vasten ne näyttivät kristallimereltä. Tuo nainen oli Jääkuningatar.
Samaan aikaan hieman repaleiseen perunasäkistä valmistettuun hameeseen pukeutunut, nainen asteli varmoja askelia kaljuunansa kannella. Hän nousi puisia portaita pitkin ylimmälle kannelle, ja tarttui ruoriin. Naisen katseessa ei ollut mitään epävarmaa. Se oli rohkea, hiukan ylimielinen, jokseenkin tunteeton. Katsoessaan kannella työskenteleviä orjia, sekä miehistöä, pieni hymynkare kävi huulilla. Se pyyhkiytyi pois, kuin rantaan piirretty kuva, jonka aallot huuhtoivat olemattomiin. Nainen kuuli avunhuutoja, ääniä kuinka orjia ruoskittiin. Käskyjä siitä, kuinka työ piti tehdä. Hän ei tuntenut myötätuntoa ainuttakaan orjaa kohtaan. Ei sillä etteikö hänellä tunteita olisi ollut. Hän kuitenkin tiesi asian. Jos hän näyttäisi tunteensa, se tekisi hänestä muiden silmissä heikon. Hän menettäisi kaljuunansa, ja luottamuksensa miehistöön. Sitä riskiä ei merirosvokapteeni voisi ottaa.
Tuosta paikasta monia tuhansia kilometrejä länteen, nainen astui ulos tiipiistään, hän katsoi Preerian vanhaa ja kulunutta aurinkoa, hengitti keuhkonsa täyteen vanhaa ja pölyistä ilmaa. Nainen piteli kädessään, sulkien ja kauniiden kivien koristamaa päähinettä. Päähine oli kulkenut sukupolvelta toiselle. Nyt se oli hänellä. Sodat muita intiaaneja vastaan, olivat vieneet isältä hengen. Ensimmäistä kertaa hän asetti sen päähänsä, ja tunsi kuinka veri virtasi suonissa nopeammin. Hän katsoi ympärilleen ylpeästi, ja lähti kävelemään kohti tiipiitä, josta ihana vasta leivotun leivän ja paistetun lihan tuoksu tuli. Tummanruskeat ja uudet mokkasiinit eivät jättäneet ainuttakaan jälkeä hiekkaan. Ainoankaan otetun askeleen ääni ei kuulunut. Silti jokainen heimoon kuuluva intiaani tiesi, että nainen oli lähellä.
Sillä aikaa, kun intiaanit lännessä heräsivät, olivat jo ajat sitten pienet keijuiksi kutsutut metsän ja niittyjen olennot heränneet. Parhaillaan peilipöytänsä ääressä pitkiä vaaleita hiuksiaan kampaava olento tuijotti itseään peilikuvasta. Se nosti hiuksensa ylös, ja hieman yli kahdenkymmenen hiussoljen jälkeen, hän sai hiuksensa suurelle ja kauniille nutturalle. Hän avasi valkoisen laatikkonsa, ja nosti pienillä käsillään pienen pieniä timantteja, pinnejä ja muita kauniita hiuskoristeita syliinsä. Hetki hetkeltä sylissä oleva kasa pieneni, ja keijukainen näytti aina vain kauniimmalta. Hän otti pienen puiden juurista punotun hiusverkon, ja asetti sen vielä nutturan päälle. Hän nousi seisomaan ja katsoi itseään vielä hetken, kunnes puhkaisi vesipisarasta tehdyn peilinsä kynnellään. Suipot korvat, ja hieman vinot silmät, sekä pieni nenä, tekivät noista kasvoista jotain liian kaunista. Sellaista, minkä katselemista ei halua lopettaa. Pieni ja siro neito käveli höyhenen kevyin askelin, pienen huoneen toiselle puolelle, ja avasi ruusun terälehdistä valmistetun pienen rasian, josta otti käsiinsä kauniin hopeisen ja kristallisen tiaran, jonka asetti päähänsä.
Nämä neljä naista ovat jokaisessa paikassa, jossa pieni lapsi leikkii. Jokaisena yönä ne tulevat uniin, ja opettavat lapsia unelmoimaan. Monet kertovat, että nämä elävät jokaisen lapsen mielikuvituksessa, mutta näin ei ole. Nämä asuvat Tarujen Valtakunnassa. Valtakunta on jaettu neljään osaan, neljään hallintoalueeseen. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.
Joka vuosi kahdeksas marraskuuta kokoontuvat kaikki Maan taruolentolajien edustajat Pohjoisnavalle. Siellä he valitsevat joukostaan henkilön, joka saa johtaa Tarujen Valtakuntaa, ja suojella sen asukkaita. Ensiksi jokainen ehdokas saa pitää vaalipuheensa, ja kertoa asioista, joihin voi vaikuttaa, tai millainen hän on. Sitten äänestetään parhaita. Kukaan ei Tarujen Valtakunnassa kuitenkaan äänestä itseään, edes Pahoilainen ei ole niin itsekäs. Sen jälkeen, he jotka eivät päässeet viiden parhaan joukkoon palaavat Tarujen Valtakuntaan odottamaan tietoa siitä, kuka johtaisi kansaa seuraavan vuoden.
Tai näin ainakin oli vuoteen 1945 saakka, kunnes jonkinlainen tiedemies lähes tuhosi jokaisen lapsen mielikuvituksen, ja jokaikisen ihmisen unelmat. Hän näet huomasi oudon seremonian, mutta pysyi piilossa. Juuri kun edellisen vuoden valtias oli kertomassa, kuka jatkaisi hänen sijastaan. Nuo viisi ehdokasta huomasivat tiedemiehen. Nämä keskittivät voimansa tähän mieheen, ja vangitsivat tämän sielun jäiseen arkkuun. Keho haudattiin lumeen, ja toimitettiin kitumaan helvetin liekkeihin. Siitä päivästä lähtien, joka vuosi kahdeksas marraskuuta, on valittu neljä henkilöä, hallitsemaan tarujen valtakuntaa.
Ainoastaan lapset tietävät tämän totuuden, sillä he uskovat tähän. Kuitenkin kasvaessaan lapset lakkaavat uskomasta näihin asioihin. Onneksi näin on tarkoitettu, sillä aina kun yksi lapsi lakkaa uskomasta, on yksi uusi unelma syntynyt.
PS. Jotain kommenttia ja kritiikkiä tästä olis kiva saada.
Hän astui varmoja, mutta hyvin hauraita askelia eteen päin, kantaen hieman yli puolen metrin mittaista valtikkaansa. Se oli taottu kylmimmästä jäästä, ja siihen oli upotettu kirkkaimmat ja kauneimmat timantit. Nainen asteli pitkin lumista erämaata ohuessa vaaleassa mekossa, jonka helmaan oli ommeltu pieniä jääkiteitä. Hänen kalpea ihonsa oli kylmääkin kylmempi, virheetön ja kirkas. Se hohti ikuista elämää. Hänen valkoiset hiuksensa hulmusivat tuulessa, ja aurinkoa vasten ne näyttivät kristallimereltä. Tuo nainen oli Jääkuningatar.
Samaan aikaan hieman repaleiseen perunasäkistä valmistettuun hameeseen pukeutunut, nainen asteli varmoja askelia kaljuunansa kannella. Hän nousi puisia portaita pitkin ylimmälle kannelle, ja tarttui ruoriin. Naisen katseessa ei ollut mitään epävarmaa. Se oli rohkea, hiukan ylimielinen, jokseenkin tunteeton. Katsoessaan kannella työskenteleviä orjia, sekä miehistöä, pieni hymynkare kävi huulilla. Se pyyhkiytyi pois, kuin rantaan piirretty kuva, jonka aallot huuhtoivat olemattomiin. Nainen kuuli avunhuutoja, ääniä kuinka orjia ruoskittiin. Käskyjä siitä, kuinka työ piti tehdä. Hän ei tuntenut myötätuntoa ainuttakaan orjaa kohtaan. Ei sillä etteikö hänellä tunteita olisi ollut. Hän kuitenkin tiesi asian. Jos hän näyttäisi tunteensa, se tekisi hänestä muiden silmissä heikon. Hän menettäisi kaljuunansa, ja luottamuksensa miehistöön. Sitä riskiä ei merirosvokapteeni voisi ottaa.
Tuosta paikasta monia tuhansia kilometrejä länteen, nainen astui ulos tiipiistään, hän katsoi Preerian vanhaa ja kulunutta aurinkoa, hengitti keuhkonsa täyteen vanhaa ja pölyistä ilmaa. Nainen piteli kädessään, sulkien ja kauniiden kivien koristamaa päähinettä. Päähine oli kulkenut sukupolvelta toiselle. Nyt se oli hänellä. Sodat muita intiaaneja vastaan, olivat vieneet isältä hengen. Ensimmäistä kertaa hän asetti sen päähänsä, ja tunsi kuinka veri virtasi suonissa nopeammin. Hän katsoi ympärilleen ylpeästi, ja lähti kävelemään kohti tiipiitä, josta ihana vasta leivotun leivän ja paistetun lihan tuoksu tuli. Tummanruskeat ja uudet mokkasiinit eivät jättäneet ainuttakaan jälkeä hiekkaan. Ainoankaan otetun askeleen ääni ei kuulunut. Silti jokainen heimoon kuuluva intiaani tiesi, että nainen oli lähellä.
Sillä aikaa, kun intiaanit lännessä heräsivät, olivat jo ajat sitten pienet keijuiksi kutsutut metsän ja niittyjen olennot heränneet. Parhaillaan peilipöytänsä ääressä pitkiä vaaleita hiuksiaan kampaava olento tuijotti itseään peilikuvasta. Se nosti hiuksensa ylös, ja hieman yli kahdenkymmenen hiussoljen jälkeen, hän sai hiuksensa suurelle ja kauniille nutturalle. Hän avasi valkoisen laatikkonsa, ja nosti pienillä käsillään pienen pieniä timantteja, pinnejä ja muita kauniita hiuskoristeita syliinsä. Hetki hetkeltä sylissä oleva kasa pieneni, ja keijukainen näytti aina vain kauniimmalta. Hän otti pienen puiden juurista punotun hiusverkon, ja asetti sen vielä nutturan päälle. Hän nousi seisomaan ja katsoi itseään vielä hetken, kunnes puhkaisi vesipisarasta tehdyn peilinsä kynnellään. Suipot korvat, ja hieman vinot silmät, sekä pieni nenä, tekivät noista kasvoista jotain liian kaunista. Sellaista, minkä katselemista ei halua lopettaa. Pieni ja siro neito käveli höyhenen kevyin askelin, pienen huoneen toiselle puolelle, ja avasi ruusun terälehdistä valmistetun pienen rasian, josta otti käsiinsä kauniin hopeisen ja kristallisen tiaran, jonka asetti päähänsä.
Nämä neljä naista ovat jokaisessa paikassa, jossa pieni lapsi leikkii. Jokaisena yönä ne tulevat uniin, ja opettavat lapsia unelmoimaan. Monet kertovat, että nämä elävät jokaisen lapsen mielikuvituksessa, mutta näin ei ole. Nämä asuvat Tarujen Valtakunnassa. Valtakunta on jaettu neljään osaan, neljään hallintoalueeseen. Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.
Joka vuosi kahdeksas marraskuuta kokoontuvat kaikki Maan taruolentolajien edustajat Pohjoisnavalle. Siellä he valitsevat joukostaan henkilön, joka saa johtaa Tarujen Valtakuntaa, ja suojella sen asukkaita. Ensiksi jokainen ehdokas saa pitää vaalipuheensa, ja kertoa asioista, joihin voi vaikuttaa, tai millainen hän on. Sitten äänestetään parhaita. Kukaan ei Tarujen Valtakunnassa kuitenkaan äänestä itseään, edes Pahoilainen ei ole niin itsekäs. Sen jälkeen, he jotka eivät päässeet viiden parhaan joukkoon palaavat Tarujen Valtakuntaan odottamaan tietoa siitä, kuka johtaisi kansaa seuraavan vuoden.
Tai näin ainakin oli vuoteen 1945 saakka, kunnes jonkinlainen tiedemies lähes tuhosi jokaisen lapsen mielikuvituksen, ja jokaikisen ihmisen unelmat. Hän näet huomasi oudon seremonian, mutta pysyi piilossa. Juuri kun edellisen vuoden valtias oli kertomassa, kuka jatkaisi hänen sijastaan. Nuo viisi ehdokasta huomasivat tiedemiehen. Nämä keskittivät voimansa tähän mieheen, ja vangitsivat tämän sielun jäiseen arkkuun. Keho haudattiin lumeen, ja toimitettiin kitumaan helvetin liekkeihin. Siitä päivästä lähtien, joka vuosi kahdeksas marraskuuta, on valittu neljä henkilöä, hallitsemaan tarujen valtakuntaa.
Ainoastaan lapset tietävät tämän totuuden, sillä he uskovat tähän. Kuitenkin kasvaessaan lapset lakkaavat uskomasta näihin asioihin. Onneksi näin on tarkoitettu, sillä aina kun yksi lapsi lakkaa uskomasta, on yksi uusi unelma syntynyt.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
9 - Fallen Angels
Hihi, on jäänyt kyl hiukan tää postailu vähemmälle, mut ei se mtn, lukijoita on silti tullut lisää, kiitos siis teille (:
Öäm. Mistä nyt alottaisin? En jaksa kilometripostausta väsätä, joten teen vaikka tiivistelmän mun mahtavasta viikosta !
Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, enkä torstaina tehnyt muistaakseni mitään mainitsemisen arvoista. Perjantaina oli lähes normaali päivä, kunnes sain tietää, että perheeseeni on tulossa uusi jäsen! Aluksi tietysti panikoin, ja ahdistuin asiasta. En ollut tosiaan halunnut pikkusiskoja tai veljiä, joten tunsin suurta vihaa vanhempiani kohtaan.
Oon kuitenki saanut sulateltua asioita, eikä se välttämättä oo niin kamala asia. Itseasiassa oon onnellinen et sellanenki pikkunen on tulossa tähän maailmaan. En oo se täydellinen isosisko sille. En joka ilta käy sanomassa sille hyvää yötä, jaa huomiotani sille koko ajan, tai lelli sitä. Se ei tee silti musta itsekästä paskiaista. Jokanen ihminen rakastaa tavallaan. Kaikki ei vaan sitä tajua.
Sitten asiasta toiseen, tänään olin kapella, ja vaikka lupasin äidille again etten osta mitään cyberistä, tai ainakaan paitaa... Toisin kävi. Ostin ihanan harmaan superman paidan, josta tulee lisää seuraavassa postauksessa. Lisäksi sorruin ostamaan kynsilakkaa, jota ei myöskään pitänyt ostaa. Lisään tähän vielä, että syy minkä vuoksi kaupungille lähdi, oli pipon ostaminen ja talvitakin etsiminen :D Onneksi pipoa ehtii vielä etsiä, ja talvitakin taidan ostaa Vero Modasta huomenna (:
Tänään olen myös ehtinyt lakkaamaan kynnet.. aika sutaistun näköiset tulivat mutta jotenkin tykkään niistä kuitenkin (: Huomenna niistäkin lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)